Olipa taas kerran joulupukin uskolliset tontut Folke ja Vihtori matkalla jossain koti- Suomessa porovaljakolla, jota vetivät porot nimeltä Petteri ja Mutteri.
Tonttujen lisäksi kyydissä oli myöskin kauan kateissa ollut Folke-tontun Musti-koira. Se oli lähtenyt ajamaan takaa uhkaavalta näyttävää karhua ja jäänyt sille tielle.
Folke oli luullut, että karhu olisi tehnyt Mustille jotakin kauheaa ja, ettei hän näkisi Mustia enää koskaan.
Mutta kävikin ilmi,että eläimet olivat ystävystyneet ja Musti oli asunut karhunpesässä kokonaisen vuoden.
Nyt se sai olla tonttujen kanssa porovaljakon kyydissä lämpimän peiton alla.
Vähän matkan päästä he saapuivat lähelle erästä kylää, jossa asui paljon lapsia. Se merkitsi sitä ,että nyt ei saanut enää laiskotella, nimittäin tonttujenhan piti käydä kurkkaamassa ikkunoista, olivatko lapset kilttejä. Tämä kylä oli nimeltään Pupula. Koska täällä on nähty paljon jäniksiä ja pikkupupuja, koska kylässä oli porkkanaviljelmä ja puputhan pitävät porkkanoista.
Nyt, kun tontuilla on mukana myös koira,ei heidän tarvitse käydä joka talon ikkunan takana, sillä Mustilla on kyllä niin hyvä vainu, että se havaitsee heti, jos joku lapsi ei ole kiltisti.
Folke-tonttu päästää Musti-koiran juoksemaan vapaasti ja se lähteekin innokkaasti tekemään kymmenen talon kierroksen.Jos ei se hauku, on kaikki kunnossa, mutta, jos se haukkuu, on jotakin vialla. Joku lapsi voi kiusata toista tai joku ei syö kiltisti kaurapuuroaan tai vastaavaa. Sellaisessa tapauksessa tontut käyvät katsomassa mistä on kysymys. Jos joku vaikka kiusaa toista, niin se merkitsee, että joululahjoja ei silloin ehkä saakaan, jos ei paranna tapojaan.
No niin, nyt on Musti- koira tutkinut jo yhdeksän taloa ja enää on yksi jäljellä. Montako taloa on silloin yhteensä, kysyy Vihtori-tonttu Folkelta. Tietenkin kymmenen, vastaa Folke, kun samalla kuuluu Musti-koiran ininää, ei niinkään haukkumista. Silloin Folke ja Vihtori juoksevat katsomaan mistä on kyse.
He huomaavat, että talon portailla istuu kaksi lasta Riku ja Lissu. Lissu itkee, mutta Riku lohduttaa häntä. Älä itke, kyllä se Töpöhäntä vielä löytyy. Nyt tontut ymmärtävät, että Lissun kissanpentu Töpöhäntä on kadonnut.
Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen.Tuumivat tontut. Mistä ja miten voisimme löytää Lissun kissanpennun?
Folke huomaa, että hei meillähän on Musti-koira, joka löytää vaikka neulan heinäsuovasta.Vihtorikin huomaa, että, joo sitähän se inisi, kun halusi tietää mistä on kyse.
Niinpä Folke sanoo nyt Mustille, etsi Töpöhäntä. Musti lähtee nuuhkimaan pitkin peltoja ristiin ja rastiin ja vinksin ja vonksin. Sieltä sun täältä ja täältä sun sieltä se etsii nuuhkien. Hei mihinkäs se nyt menee? Sehän törmää puuhun, kun ei kai huomaa sitä. Todellakin se tuli puun juurelle. Eikö Mustin vainu olekaan enää niin hyvä, kuin ennen.
Tontut huutavat Mustia takaisin. Tule tänne tse,tse.Kissanpentu on kai mennyt menojaan.
Mutta Musti ei tullut vaan haukkui puun juurella. Tontut lähtivät hakemaan tottelematonta koiraa. Mutta kuinka ollakaan, kun tulivat puun juurelle, kuulivat he jostain miau,miau. Silloin he huomasivat, että kissanpentu olikin korkealla puun oksalla. Se oli kiivennyt sinne, kun kissathan osaavat kiivetä puuhun. Mutta Töpöhäntä oli vielä niin pieni ja arka, ettei uskaltanut tulla alas.
Silloin Folke-tontussa heräsi vanhat tarzanin vaistot, sillä hän oli leikkinyt tarzania pikkupoikana 120 vuotta sitten. Folke kiipesi puuhun, kuin tarzan, tai pikemmin, kuin orava. Sitten hän otti tonttulakin päästään ja laittoi kissanpennun siihen.
Hänellä oli pitkä naru taskussaan, joka oli Mustikoiran talutusremmi. Hän sitoi narun tonttulakkiin ja laski kissanpennun turvallisesti alas Vihtorin syliin.
Sitten he lähtivät viemään salaa kissanpentua Lissulle. Salaa sen takia, että joulutonttujen ei ollut lupa näyttäytyä ihmisille. He jättivät Töpöhännän lähelle portaita nurkan taa, josta Musti tönäisi kuonollaan sen kevyesti eteenpäin niin, että Lissu näkisi sen. Ja niin siinä kävi, kun Töpöhäntä sanoi miau Mustin tönäisystä, että Lissu näki taas kissanpentunsa. Riku nappasi sen äkkiä syliinsä ja vei Lissulle, jonka itku vaihtui nyt onnelliseksi nauruksi.
Sen pituinen se.
Huom! Voit myös kuunella sadun tästä
Löytyykö kissanpentu, kuuntele tai lue satu!
VastaaPoista