Olipa kerrankin taas joulupukin tontut Folke ja Vihtori sekä Musti-koira matkalla suloisessa suomessamme porovaljakollaan.
Taakse oli jäänyt jo Pupulan kylä, jossa kaikki lapset olivat olleet kilttejä, niin, että tonttujen ei tarvinnut merkitä muistilistaan yhtään tuhman lapsen nimeä, niin, että kaikille lapsille oli luvassa joululahjoja sitten, kun se aika koittaa. Mutta siihen oli vielä pitkä,pitkä aika.
Yksi tapaus jäi Pupulasta mieleen, nimittäin se Liisan kissanpennun katoaminen, mutta onneksi Musti- koira sen sitten löysi. Mitähän ne Liisa ja Riku muuten toivovat joululahjaksi, tuumasi Vihtori. Vaikea sanoa, kun lahjatoivehan on lähetetty Korvatunturille suoraan joulupukille. Liisa voi toivoa vaihteeksi jotain nukkea, kun hänellä on jo kissanpentu.Mutta mitähän Riku-poika mahtaa toivoa, miettivät tontut. Silloin Musti koira sanoo, että vuh,vuh. Aivan niin nyökkäävät tontut, Rikuhan voi toivoa koiranpentua tai ainakin leikkikoiraa.
Mutta nyt on aika tonttujen jo suunnitella seuraavaa kylää, jota he menisivät tutkimaan. Missä päin me nyt ollaan, kysyi Folke tonttu Vihtorilta. Hetkinen, kun katson kartalta. Me ollaan nyt siinä Nakkilan kirkon vaiheella, jos ymmärän oikein.
Siitä tulikin mieleeni, että tässä alkaa olla jo nälkä.
Eiköhän mennä Nakkilaan, niin saadaan syödä paljon nakkeja. Vuh,vuh, innostuu myös Musti-koira.Minä en ainakaan jaksa syödä pelkkiä nakkeja vatsaani täyteen. Minä tykkään nakkikastikkeesta tai nakkikeitosta, sanoo Folke-tonttu. No kyllähän sinä niitäkin saat siellä Nakkilassa, sanoo Vihtori. Kyllä, kyllä, sanoo Folke, mutta, kun minulla ei ole nyt suolaisen nälkä, pikemminkin makean nälkä.
Mihin sinä sitten haluaisit mennä, kysyy Vihtori. No Karkkilaan tietysti, vastaa Folke. Nyt tuli tontuille riita; Karkkilaan! Eipäs, kun Nakkilaan senkin karkkimaakari, sanoi Vihtori. Karkkilaanpas! Senkin nakkinenä, sanoi Folke.
Hiljaa senkin reikähammas! Sanoi puolestaan Vihtori. Vuh,vuh,vuh, haukkui sitten Musti ja Porotkin pysähtyivät ja katsoivat taakseen.
Sitten tontutkin ymmärsivät lopettaa. Aina eivät hekään jaksa olla kilttejä.
Sitten he tekivät sellaisen ratkaisun, kun eivät osanneet päättää minne ajetaan, että annetaan porojen päättää.Eikä ohjata niitä Karkkilaan päin eikä Nakkilan kirkon vaiheillekaan.
Oli iltapäivänokosten aika ja he painuivat lämpöisen lampaannahkapeiton alle nukkumaan. Tontuille oli suuri arvoitus missä he olivat sitten, kun heräisivät.
Vihtori nukahti heti ja näki unta, kuinka hän oli jossain nakkilalaisessa baarissa, jossa oli tarjolla läjäpäin nakkeja.
Pian Folkekin nukahti ja hän näki puolestaan unta, että oli karkkilalaisessa karkkikaupassa, jossa oli tarjolla kasapäin karkkeja.
Pitkän tovin jälkeen, kun tontut heräsivät unestaan, ihmettelivät he sijaintiaan eli, että missä ollaan, mikä maa.
Porot olivat pysähtyneet ja söivät parasta aikaa heiniä. Heillä oli edessään iso heinäkasa. Tontut hieraisivat silmiään ja havaitsivat, että vieressä oli kunnantalo, jossa luki, että Heinola.
Niinpä, niin, kun porot saivat pitää päänsä, niin ne menivät tietenkin Heinolaan, koska heillä oli nälkä ja ne halusivat heiniä.
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti