tiistai 24. marraskuuta 2015

Iltasatu: Musti-koirasta vahtikoirien kuningas

 Iltasatu 05

Olipa kerran jossain kaukana Satumaan Satukylässä kaksi joulupukin vanhinta tonttua Folke ja Vihtori sekä koiransa Musti Murina, joka osasi paljon enemmän, kuin muut koirat eli lukea, laskea ja laulaa, mutta ei istua.Aina, kun sille sanottiin ISTU!, niin se pani maate.
Näiden kaverusten kotihan on Korvatunturilla,mutta kesällä he viihtyvät Satukylässä puutarhatonttujen ja muiden kavereidensa kanssa.
Tänään on Satukylässä mielenkiintoinen päivä, sillä siellä vietetään puutarhajuhlaa ja vieraaksi kyläpäällikkö Sami Kuupas on kutsunut jopa Satumaan prinsessa Meri Aavan, joka asuu satukylän tuolla puolen. Nähtyään tämän kaunin prinsessan ovat Folke ja Vihtoritonttu ihastuneet Meri Aavaan niin syvästi, että kumpikin haluaisi päästä prinsessan puolisoksi ja samalla saisivat omakseen puoli Satumaan valtakuntaa.
Prinsessa laittaa tontut koetukselle, jonka perusteella hän ehkä valitsee prinssikseen jomman kumman tontuista.
Prinsessa Meri Aava sanoo, että näyttäkääpäs kumpikin erikseen, miten hyvin saatte Mustikoira Murinan tottelemaan. Jep, jep sanoi Vihtori-tonttu joka halusi aloittaa.Hän komensi ensin Mustia ja sanoi, hae päivän lehti ja Mustihan nouti sen postilaatikosta tuota pikaa. Sitten Folke sanoi: Lue pääkirjoitus, ja Mustihan luki, vaikka ei toki osannut puhua, mutta kuitenkin. Sitten Vihtori sanoi: Laula Satumaa-tango ja sehän onnistui Mustilta hyvin, vaikka sanoista ei saanutkaan oikein selvää.
Sitten prinsessa sanoi, että eikö Mustia pitäisi käskeä istumaan välillä?
Prinsessa vain ei tiennyt, että Musti ei osannut istua, ainakaan käskystä.Hän pyysi molempia tonttuja, että käskekää sen nyt istua.Mutta molempien tonttujen käskyjen jälkeen se pani maate.
Tämän jälkeen prinsessa sanoi, että hyvä on. Jos ette kumpikaan saa edes koiraa istumaan, niin kuinka voitte kuvitella, että istuisitte itse joskus Satulinnan valtaistuimella.Tämän perusteella en ota teistä kumpaakaan puolisokseni, mutta Mustikoiran haluan hovin omaksi koiraksi, kun se on niin viisas, vaikka ei osaakaan istua, mutta senkin minä sille kyllä opetan.
Niin jäivät tontut surullisena katsomaan, kun Musti vietiin prinsessa koiraksi ja he itse jäivät nuolemaan näppejään.
Ja tarina kertoo, että, kun prinsessa Meri Aava vei Musti Murinan Satumaan tuolle puolen hoviin, hän nimesi Mustin hetimiten vahtikoirien kuninkaaksi.Hovineidit nostivat sen valtaistuimelle, laittoivat kruunun päähän ja sanoivat: Teidän majesteettinne.
Arvatkaa mitä tapahtui? Musti alkoi heti istua valtaistuimella, kuin paremmatkin kuninkaat. Prinsessa antoi sille koiranmakkaraa ja sen jälkeen, kun sille vain sanottiin, teidän majesteettinne, se rupesi istumaan.Mitä tästä opimme? Kyllä vanha koirakin voi oppia vielä istumaan. Sen pituinen se.
Huom! Voit myös kuunnella sadun tästä


maanantai 16. marraskuuta 2015

Iltasatu Kansanvalituspäivä ja lukeva koira

 Iltasatu 04
Kansanvalituspäivä ja lukeva koira

Olipa kerran kaukana satumaassa kylä, joka oli tietenkin satukylä. Siellä tontut, keijukaiset ja menninkäiset ahersivat puutarha-ja puhdetöissä. Vakituisten asukkaiden lisäksi siellä oli myös joka kesä pari joulutonttua, tai pitäisikö sanoa tässä tapauksessa kesätonttua. He olivat joulupukin uskollisimmat tontut Folke ja Vihtori sekä koiransa Musti Murina,
jotka näin kesäisin viihtyivät aina Satukylässä kesätöissä, kun ei joulupukin pajassa ollut juuri mitään tekemistä.
He olivat nyt matkalla toritapahtumaan, kun olivat juuri lukeneet kylän ilmoitustaululta, että tänään on koko kansan valituspäivä. Tapahtumiin piti tuoda omia asioita, jotka painavat mieltä.

No niin tontut saapuivat torille, jossa olikin jo kansaa koolla ja kyläpäällikkö Sami Kuupas oli jo valmiina puhujakorokkeella.
Hän näki Folken ja Vihtorin sekä Musti Murinan siinä eturivissä. Hän kysyi ensimmäisenä Folkelta, mitäs sinä oikein niiskutat ja yrität sanoa jotain. Folke sanoi, että minulla on se ongelma, että minulla on juokseva nenä. Juokseeko se vain nyt vai useamminkin kysyi Sami Kuupas. Se juoksee melkein aina niiskutti Folke, mitä sille voisi tehdä. Jos sinun nenäsi kerran juoksee niin, että et meinaa pysyä perässä niin käske sen välillä kävellä. Sanoi Sami Kuupas. Kiitos neuvosta vastasi Folke, vaikka en ole kylläkään koskaan kuullut kävelevästä nenästä. Melkein kaikillahan on kuitenkin aina välillä juokseva nenä.Mitenkähän sen saisi käveleväksi, pitää kai käydä nenälääkärillä.
   Onko Vihtorilla joku asia? Minä valittaisin sitä, kun täällä Satukylässä ei ole kunnon koirakoulua. Mitäs sinä sellaisella tekisit kysyi kyläpäällikkö. En minä tekisikään, mutta koirani Musti Murina.Se on kyllä muuten viisas koira. Se osaa laulaa ja jopa lukea lehteä, mutta se ei osaa istua.
No onko sen koiran nyt pakko aina istuakaan, sanoi Sami Kuupas. No ei sen aina tarvitsisi istua, mutta meitä vaan ärsyttää se, kun sen pitää lukea sanomalehteä aina sohvallamaaten eikä siihen mahdu sitten kukaan kunnon tonttu enää istumaan.No etkö voisi pyytää sitä ulos riippukeinuun lukemaan lehteä,nyt, kun on niin komeat kesähelteetkin, sanoi Sami. Sehän siinä juuri onkin ongelma, kun on ollut liian hyvät säät, Mustillahan pitäisi olla aina koiranilma.
  Ei hätää, nimittäin säätiedotus on luvannut ainakin pariksi viikoksi koiranilmaa, eli sehän sopii varmasti hyvin Mustille ja se voi mennä sitten vaikka sinne riippukeinuun lukemaan sanomalehteä.
Paitsi, että siinä on vain yksi ongelma, sanoi Vihtori-tonttu, kun nimittäin koiranilmallahan yleensä aina sataa. Silloinhan sanomalehtikin kastuu eikä Musti voi sitä silloin lukea.
Tähän löytyy helppo ratkaisu, sanoi Sami Kuupas, laittakaa jalkoihinne kumisaapas,sitten ottakaa vateen sarjot, ei, kun sateenvarjot.
Sitten, kun Musti haluaa mennä riippukeinuun lukemaan sanomalehteä koiranilmalla, niin te pidätte Folken kanssa sateenvarjoja suojana, niin, ettei Mustin sanomalehti pääse kastumaan.

Mu, mu, mutta eihän me Folken kanssa päästä sitten tekemään mitään, kun meidän pitää pitää koiralle sateenvarjoa.
Ettehän te tekisi kuitenkaan muuta, kun menisitte sohvalle löhöämään, kun se olisi viimeinkin vapaana, sanoi Sami.
Mutta onko tämäkään nyt välttämättä oikein, kun koiranhan pitäisi olla ihmisen paras palvelija, tuumasi Vihtori.
Niin,niin ihmisen, sanoi Sami, mutta tehän olettekin tonttuja, ettekä oikeita ihmisiä.
Vihdoin Folke-tonttukin avasi suunsa ja sanoi, että toisaalta, kyllähän Musti Murina on meille, niin paljon ollut avuksi monessa asiassa, että kyllä kai me voidaan suoda hänelle kunnon lukuhetkiä koiranilmalla.
Eikä aikaakaan, niin alkoi saataa ropisemaan ja Musti ryntäsi ulos sanomalehden kanssa, hyppäsi riippukeinuun ja Folke ja Vihtori tulivat saman tien sateenvarjoineen molemmin puolin keinua, niin etteivät Musti eikä sanomalehti kastuneet.
Sen pituinen se.
Huom! Voit myös kuunnella sadun tästä

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Iltasatu Kesäkekkerit ja Vesihiisi

 Iltasatu 03


Olipa kerran jossain untenmailla pieni ja pippurinen Satukylä.
Kylän päällikkö tai paremminkin pormestari Sami Kuupas oli jälleen kerran järjestämässä puutarhatonttujen kesäkekkereitä, kun hän huomasi uhkaavat taivaanmerkit.
Hän oli juuri syömässä lounasta ja ajatteli mennä ruokalevolle vuoteeseen, mutta vilkaisi samalla luoteeseen.
Siellä päin taivaalla näkyi synkkiä ukkospilviä. Mikäs nyt neuvoksi, kun viikonlopulla pitäisi olla puutahratonttujen kesäkekkerit ja paikat pitäisi saada ennen sitä kuntoon ja muutenkin korjata satoa tähän aikaan kesästä. Eikö olekin hassu sanonta tuo sadonkorjuu, vaikka eihän mikään ole rikki.Se tarkoittaa vaan, että sato on kypsää eli marjat, viljat omenat ja muut ovat niin kypsiä, että ne voi korjata pois.

Mutta nyt siis nurmikko pitäisi haravoida, kypsät marjat poimia pensaista, omenat puusta, perunat maasta,hyttyset päästä pistelemästä, grillit puhdistaa,roskat kerätä ja vaikka mitä.
Puhumattakaan itse kekkereiden kestityksestä, joka on se kaikkein vaativin homma.
  Juuri, kun pitäisi alkaa hommiin, huomaa Sami Kuupas ikävän yllätyksen.
Minkä takia sade- ja ukkospilvet  lähestyvät Satukylää uhkaavasti, vaikka säätiedotus lupasi aurinkoista. Meneekö tässä nyt koko kekkerit lekkeripeliksi tuumii Sami Kuupas.
Tällaisessa tilanteessa on kyllä pakko pitää hätäkokous,päättää pormestari Sami Kuupas.
Hän kutsuu koko kylän koolle Satukylän oman saturadion kautta."Huomio, huomio kaikki puutarha-,joulu-, ja saunatontut sekä keijut ja menninkäiset koloissanne. Lähtekää nyt heti hätäkokoukseen uhkaavan sään vuoksi satukylän keskustorille.
Eipä aikaakaan, kun koko kylä oli koolla.Siellä olivat niin joulutontut Folke ja Vihtori, sauntatontut Laude Liina ja Viljami Vihtahousu, puutarhatontut Merja Mahu ja Taneli Temmeltäjä, muutamia mainitakseni.
Sami Kuupas aloitti puhujakorokkeelta."Kuten olette kaikki havainneet, vastoin kaikkia sääennusteita meitä uhkaa kuitenkin lähestyvä ukkosrintama synkkine pilvineen. Se tarkoittaa sitä, että minun täytyy perua koko satukylän kesäkekkerit tällä kertaa."
  Buu,buu, kuuluu yleisöstä ja  valtava vihellyskonsertti. Ei, ei meidän parasta kesätapahtumaa ei saa perua, huutaa yleisö.

Minä en ainakaan halua ottaa sellaista riskiä, että sade kastelee meidät ja ukkonen jyrisee ja salamat leiskuu kaataen meidän kekkeripöydät. Kuinka te voitte taata, ettei niin tapahtuisi, sanoo Sami K.
   Kukaan ei puhu mitään vähään aikaan, kunnes hetken kuluttua Taneli jotain  saneli ja anteeksi aneli, nöyrästi.
Voitko puhua vähän kovempaa sanoi Sami Kuupas. Kröhöm, kröhöm, kakaisi Taneli kurkkuaan ja aloitti, no, kun mi,kun minä tuota olin järvellä uimassa ja taisin siinä tuota, tuota ellen väärin tuota muista vähän puhua rumia. Sinäkö olet puhunut rumia! Sanoi Sami Kuupas. Niin, kun tuota minun uikkareistani katkesi kuminauha ja joku taisi nähdä ja nauraakin siinä minulle. Sitten minä suutuin ja puhuin rumia.

Tiedätkös mitä se merkitsee, jos puhuu vedessä rumia kysyi Sami.
Kyllä minä tiedän vastasi Taneli, mutta en silloin muistanut siinä tilanteessa.
Sami jatkoi, niin, jos joku uskaltaa puhua vedessä rumia, se merkitsee sitä, että silloin paha noita Vesihiisi suuttuu ja laittaa noitavoimillaan myrskyn merkit liikkeelle.Silloin alkaa sataa, salamoida ja ukkonen jyrähdellä.
  Sitten pyysi saunatonttu Viljami Vihtahousu puheenvuoroa. Herra pormestari, hyvät naiset ja herrat. Minä tunnen henkilökohtaisesti löylynhengen Hiski Häkähousun. Hän kertoi minulle kerran kuinka paha noita Vesihiisi lepytetään.
Sen joka on puhunut rumia vedessä, on heitettävä sinne veteen kuumia kiviä, niin monta, kuin on sanonut niitä rumia sanoja vedessä.
  Niinpä päätettiin, että Tanelitonttu menee hetimiten lämmittämään rantasaunan ja, kun se on lämmennyt, heittää kuumat kivet järveen lapiolla, etteivät sormet pala.
Vierähti muutama hetki ja tontun tovi, niin ihme tapahtui. Pilvet poistuivat, taivas selkeni ja aurinko paistoi. Eli Taneli oli siis heittänyt ne kuumat kivet veteen.
Oli jo ilta ja kaikki menivät onnellisina nukkumaan ja odottamaan huomista kekkereiden valmistelua.
Sen pituinen se.


torstai 12. marraskuuta 2015

Puutarhatonttujen missikisat

 Iltasatu 02

Olipa kerran jossain aavan meren tuolla tai tällä puolen satumaa, missä onnen kaukorannalla jalka lipsahtaa rantahietikolla sateenkaaren päähän. Sillon huomata saa aarrearkussa olevien aarteiden määrän. Aina joskus.
Siellä satumaassa asui tai asuu ehkä tälläkin hetkellä onnellinen peikkojen, tonttujen, menninkäisten ja keijujen kansa. Unohtamatta hyviä haltijoita ja mitä niitä nyt onkaan.
   Me ihmiset emme tiedä satumaan sijaintia, koska me emme pääse sinne, kuin korkeintaan unissa.
Harmittavaa tässä on sekin, kun emme niitä unia aina niin tarkkaan muista. Joka tapauksessa onhan se hauskaa päästä joka yö untenmaille, jossa myös satumaa sijaitsee.
  Kaikki eivät ole huomanneet, että, kun oikein pinnistää, niin voi nähdä myös valveunia ennen, kuin nukahtaa.
Iltasatusetäpä muistaa niitä valveunia enemmän, kuin lääkäri määrää, nimittäin lääkäri sanoo, että liika valveunien näkeminen alkaa pitkän päälle väsyttää niin paljon, että ei jaksa nähdä enää tavallisia unia.
  Nyt saatte kuulla kuitenkin sellaisesta valveunesta, että se on aivan totta. Näin sen on ainakin iltasatusetä nähnyt.
Nimittäin Satumaan Satukylässä sattui vähän aikaa sitten mielenkiintoinen häppeninki eli tapahtuma. Siellä järjestettiin  Satukylän missikisat. Tarkemmin sanottuna puutarhatonttujen missikisat.
Kilpailujen suojelijana oli itseoikeutetusti kyläpäällikkö Sami Kuupas ja  tuomariston jäseniä olivat joulutontut Folke ja Vihtori, sillä tuomaristossa ei saanut olla yhtään puutarhatonttujen edustajaa sillä hehän saattaisivat äänestää jotain tuttua tai sukulaistaan, vaikka joku muu voisi ollakin parempi. Näin ollen  tuomaristossa oli siis kaksi joulutonttua plus  saunatonttu Liina Laude,kotivaratonttu Sahdas Puttuma ja vielä Lyyli Keiju sekä eläinten edustajana Musti Murina. Tämä sen takia, että jos tuomarit olisivat liian kilttejä, niin kyllähän Musti osaa ainakin haukkua.
   Alkukarsintojen jälkeen loppukisaan tonttujen missitittelössä on päässyt viisi edustajaa. Osanottajat ovat kilpailujen ennakkosuosikki, ainakin omasta mielestään on Minna Sassi, sitten välillä ehkä liikaakin meikkaava Maikki Meski, sitten vähän eksoottisemman näköinen Meeri Sukka, seuraavana hauskannäköinen Hanna Hessu ja puutarhan pulmunen Merja Mahu.
   No niin uimapukukierros on jo tehty. Jäljellä on enää tonttujen iltapukukierros. Ensimmäisenä astelee lavalle itsevarma Minna Sassi, joka ainakin omasta mielestään on parasta missiainesta. Hän on laittanut jalkaansa selvästikin liian korkeat korkokengät, kun meinaa lentää heti nokalleen, niinpä hänen onkin käveltävä nyt estradin yli polvet koukussa. Siinä taisi mennä pisteet sivu suun ja vielä Mustikoirakin haukkui perään. Seuraavana kilpailija numero kaksi Maikki Meski. Kansa kohahtaa ja Musti alkaa oikein haukkua räksyttää. Maikki Meski on nimittäin laittanut niin hirvittävän näköisen meikki -maskin naamaansa, että muistuttaa melkein Milla Magiaa tai jotain noita-akkaa. Meeri Sukka astelee seuraavaksi hillitysti lavalle varvastossut jalassaan ja päällään joku kietaisuhame ja kasvoillaan joku burkha,josta ei näy hänen kasvojansa ,ainoastaan silmät pienestä raosta. Vaikea tällaista missiä on arvostella.

Mitä nyt, kansa hörähtää nauramaan, kun lavalle astelee variksen pelätin, vai, hetkinen ei kyllä se on tietenkin hauskuuttelijatonttu Hanna Hessu, joka on pukeutunut variksen pelättimeksi ja laittanut kepin puseronsa sisään, niin, että kädet ovat suorassa, kuin linnunpelättimellä. Saa nähdä saako hän tällä lisäpisteitä. Ainakin ylimääräiset naurut.
Enää on jäljellä Merja Mahu, jolla on myös mielenkiintoinen ahu...ei kun siis asu. Hänellä on päässään tonttulakki, johon on kiinnitetty kivasti pari kissankelloa, marjatertuista tehty hame ja kaalinlehdistä asun yläosa sekä pikkuporkkanoista tehdyt korvakorut.
Enää on jäljellä  vaikea tehtävä. Ensimmäiseksi valitaan lehdistön ihannetonttutyttö. Kuten arvata saattaa, lehdistön ihannetytöksi ja samalla myös perintöprinsessaksi nimetään Hanna Hessu, seuraavaksi valitaan vielä toinen perintöprinsessa. Se on yllättäen Minna Sassi. Yllättäen omasta mielestään, nimittäin hän piti itseään varmana voittajana eikä yleisö taas uskonut, että hän saisi edes perintöprinsessan titteliä.
Mutta sitten jännitys kiristyy ja yleisö piristyy seuraamaan tarkemmin kisaa.
Sitten kilpailun suojelija ja kuuluttaja Sami Kuupas ilmoittaa, että voittajamissi ja tämän vuoden puutarhatonttu on iki-ihana Merja Mahu. Hänet kruunataan nyt uudeksi miss puutarhatontuksi, jonka päähän laitetaan voikukkaseppele ja palkinnoksi hän saa lisäksi paljon kuuluisuutta sekä ilmaiset marjamehut koko vuodeksi.
Sen pituinen se.
Huom! Halutessasi voit myös kuunnella sadun allaolevasta klipistä!





keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Iltasatu: Folke-ja Vihtoritonttu Satukylässä

 Iltasatu 01

Olipa kerran satukylä, jossa asuivat niin tontut, peikot,mennikäiset, kuin keijukaisetkin sulassa sovussa keskenään.
Vahinko vaan, että ihmiset eivät heistä mitään tienneet, kun eivät voineet niitä nähdä edes suurennuslasilla tai kiikarilla.
Se olisi nimittäin ihmisille hyödyllistä nähdä kuinka eletään sulassa sovussa ikään,kokoon,rotuun, sukan- tai tukanväriin katsomatta.
 Satukylän asukkaat elivät omassa näkymättömässä maailmassaan, siis ihmisille näkymättömässä.
Satukylässä ei uskottu kuiviin tosiasioihin vaan kaikki oli ihanaa satua.
   Oli kesä ja kärpäsiä ja pisteleviä nokkosia, mutta kukaan ei halunnut tehdä kolttosia, ainakaan tahallaan.
Satukylässä asuivat muunmuassa Folke ja Vihtori-nimiset tontut osan aikaa vuodesta, sillä he olivat joulupukin tonttuja, jotka pääsivät ainakin kesäksi viettämään aikaansa Satukylään. Varsinaisestihan he asuivat Korvatunturilla joulupukin lempeässä, mutta tiukassa komennossa valmistaen pukin pajassa lapsille leluja ja muuna aikana tutkien ikkunan takana ovatko  lapset kilttejä.
  Satukylässä oli kaikki elämään tarvittavat asiat, kuten ihmistenkin kylissä. Oli tonttukoulu, jossa ei kuitenkaan saanut tonttuilla, oli tonttu-ja peikkolasten päiväkoti, ikäihmisten tai siis ikätonttujen,peikkojen ja muiden palvelutalo, päiväkerho ja yökerho. Kirkko keskellä kylää ja kaikkea muuta sälää.
  Siellä oli myös paloasema,kirjasto,lääkäri ja räätäli. Moni ei uskoisi, että räätäli on Satukylässä aivan yhtä tärkeä, kuin lääkäri. Nimittäin ainakin peikkojen vaatteet ovat tämän tästä rikki ja risaisia, niin, että niitä eivät muut osaisi korjata, kuin räätälit. Onhan kylässä myös parturi, mutta varsinkaan juuri peikot eivät sinne jostain syystä kovinkaan usein mene.
Varsinkin yksi ryhmä, joka ei parturia kaipaa, on Peikkobändi Kuperkeikka, joka haluaa pitää pitkää tukkaa, kuten esikuvansa The Piiples. Nimi johtuu siitä, kun ne laulaa niin piipittävästi. Piipleksien tukka oli alunperin jäänyt pitkäksi sen vuoksi, että niiden manageri, jolla oli ärrävika sanoi ennen konserttikiertuetta koko bändille, että ennen, kun lähdette matkaan teidän pitäisi kaikkien käydä palturilla. Piiplesit ajattelivat, että mitähän palturia se nyt puhui, kun eivät tienneet, että Mauno Manakeri ei osannut sanoa ärrää. Niinpä bändi lähti kiertueelle käymättä parturissa ja sen jälkeen pitkästä tukasta tuli suuri muoti koko maailmaan.
Mutta ei kerrota enempää näistä bändeistä, sillä nyt ei ole vielä Satukylän rokkifestareiden aika.
  Nyt on nimittäin Satukylässä pihatalkoot joka talossa ja torpassa.
Koko kylä kompostoi, haravoi,nurmikoi ja koiperhonenkin odottaa parempia aikoja, että pääsisi lentelemään kukasta kukkaan. Kukkia ei kuitenkaan ole vielä paljoa sillä niitä vasta istutellaan.
Hei mitäs täällä seisoskellaan! ...kuuluu pian huuto, kun paikalle saapastelee tonttujoukkojen komentaja ja kyläpäällikkö Sami Kuupas. Kylän peikot ja tontut sekä muutama menninkäinenkin ovat kokoontuneet Satukylän torille kuulemaan käskynjakoa eli kuka mitäkin tulisi tekemään puutarhatonttujen talkoissa.
Sami Kuupas tarkistaa talkoolaisten varusteet ja huomaa, että Folke ja Vihtori-tontuilla on aivan sopimattomat varusteet näihin talkoisiin. Heillä on nimittäin lumilapio ja lumikola. He ovat Lappilaisina niin tottumattomia kesätalkoisiin.
 Sami sanoo, että nyt käytte hakemassa varastosta kunnon välineet,haravan ja kottikärryt. Kyllä kai me saamme kuitenkin kolajuomaa, sanoo kyseisen juoman ystävä Folke. Kaikella on aikansa, sanoo Sami Kuupas. Aika on kylvää ja aika on niittää, jos niitettävää riittää. Aika on haravan ja kompostin siksi ne teille nyt kai ostin. Tontut ja peikot nyt töihin jo siis ja menninkäisetkin mukaan nyt pliis.
 Lehdet ja roskat pois haravalla saa, mitään ei näy pian nurmikolla, haa, kun haravat, kuokat ja puutarhasakset liikettä saakoon, pois joutaa myös sukset.
Näillä iskulauseilla sai Sami Kuupas Satukylän asukkaisin vipinää, niin että nyt jo kaikkia väsyttää.
Nyt siis kiitokset tontuille, peikoille sekä menninkäisilleja keijuille,sillä Satukylä joutaa nyt unten maille.
Sen pituinen se